Sisältö
Ytimen DNA-kelaja kutsutaan kromosomeiksi. Kromosomit ovat erittäin pitkiä DNA-osia, jotka proteiinit on pakattu siististi yhteen. DNA: n ja DNA: ta pakkaavien proteiinien yhdistelmää kutsutaan kromatiiniksi. Sormenmaiset kromosomit ovat tiiviimmin pakattu DNA-tila. Pakkaaminen alkaa paljon aikaisemmassa vaiheessa, kun DNA kietoutuu nukleosomeiksi kutsuttujen proteiinien pallojen ympärille. Nukleosomit tarttuvat sitten yhteen muodostaen paksumman kuidun, jota kutsutaan 30 nanometrin kuiduksi. Tämä kuitu muodostaa sitten kelat, jotka taipuvat muodostaen vielä suurempia kelaja. Kelatut kelat ovat kuinka DNA pakataan tiheästi sormenmaisiin kromosomeihin.
kromosomit
Kromosomit ovat rakenteita, jotka suojaavat ja hallitsevat DNA: n geneettistä tietoa. Kromosomit voivat olla pitkät ja ojennetut tai ne voidaan tiivisti pakata paksuihin sormenmaisiin rakenteisiin. Ojennettu tila tekee DNA: sta luettavan helpommaksi, mutta alttiiksi murtumiselle. Tiheä, sormenmainen tila mahdollistaa kromosomien siistimmän erottamisen solun jakautuessa, mutta vaikeuttaa tiedon lukemista. Ihmisillä on yleensä 23 paria kromosomeja, mikä tarkoittaa, että heillä on 46 kromosomia. Puolet kromosomiparista tulee kummaltakin vanhemmalta. Kahta 46: sta kutsutaan sukupromosomeiksi, koska ne määräävät henkilön sukupuolen. Muita 44 kutsutaan somaattisiksi kromosomeiksi, koska ne sisältävät geenejä, jotka määrittävät muut biologiset piirteet.
Histonit ja nukleosomit
Kromosomin perusteellisin yksikkö on nukleosomien ympärille kääritty DNA. Nukleosomi on kahdeksan proteiinin pallo, nimeltään histonit. Histonit ovat positiivisesti varautuneita siten, että ne houkuttelevat negatiivisesti varautunutta DNA: ta, joka kietoutuu kahdesti nukleosomin ympärille. Nukleosomien ympärille kääritty DNA on kuin helminauha. Histonit ovat hyviä DNA: n käärimiseen, koska niiden positiivisia varauksia voidaan muuttaa, kun tietyt molekyylit ovat kiinnittyneet niihin. Mitä positiivisemmin varautuneet histonit ovat, sitä tiiviimmin DNA kietou sen ympärille. Histonien positiivisen varauksen vaimentaminen löysää niiden pitoa DNA: han. Löysentynyt DNA transkriptoidaan tai luetaan mRNA: ksi helpommin.
Kuidut ja kelat
DNA: n pakkaamisen toinen taso tapahtuu, kun DNA: n ja nukleosomien juosteet puristuvat yhdessä muodostaen paksu kuidun. Tämän kuidun halkaisija on 30 nanometriä, ja siitä käytetään nimitystä 30 nanometrin kuitu. Sitten tämä kuitu taittuu itsensä päälle muodostaen silmukoita proteiinitankoa pitkin, kuten oksat, jotka kasvavat puunrunosta. Tämä puunrunkorakenne saa sitten kierteisen muodon, kuten puhelinjohdon. DNA on niin pitkä, että kierukkakelasta itsessään tulee kuin iso kuitu, joka voidaan kelata uudelleen. Kromosomin tiheys on kuin monien ympyräksi käärittyjen ja yhteen koottujen köysien tiheys, joka on koottu suuriin laatikoihin, jotka kuljetetaan 18-pyöräisten kuorma-autojen vetämissä lastisäiliöissä - mutta kromosomissa kaikki narut ovat kytkettyinä.
Centromeres ja Telomeres
Ihmisen kromosomeilla on samankaltaisia rakenteita. Kromosomin keskellä on proteiinien alue, jota kutsutaan sentromeeriksi. Sentromeeri on kuin vahva vyö. Solujen jakautumisen aikana, kun kromosomit vedetään toisistaan kahteen soluun, ne vetäytyvät niiden sentromeereistä. Vahvan sentromeerin vetäminen, ei kromosomin muut osat, vähentää kromosomin rikkoutumisen mahdollisuutta. Ihmisen kromosomien päissä on DNA-ryhmiä, joita kutsutaan telomeereiksi. Telomeerit eivät sisällä geenejä, mutta lyhenevät aina solun jakautuessa. Niitä on olemassa geenien suojaamiseksi edelleen kromosomissa, koska kromosomi lyhenee hiukan kunkin solunjaon jälkeen.