Kemistit käyttävät korkean suorituskyvyn nestekromatografiaa tai HPLC: tä erottamaan yhdisteiden seokset. Yleensä menetelmä koostuu näytteen injektoimisesta pylvääseen, jossa se sekoittuu yhden tai useamman liuottimen kanssa. Eri yhdisteet adsorboivat tai “tarttuvat” pylvääseen eri asteissa; ja kun liuotin työntää yhdisteet pylvään läpi, yksi seoksen komponenteista poistuu ensin pylväästä. Laite havaitsee yhdisteet, kun ne poistuvat pylväästä, ja tuottaa kromatogrammin, joka koostuu kuvaajasta, jossa on retentioaika x-akselilla ja signaalin voimakkuus y-akselin ilmaisimesta. Kun yhdisteet poistuvat pylväästä, ne tuottavat “piikit” kromatogrammissa. Yleensä, mitä kauempana toisistaan ja mitä kapeampia piikit kromatogrammissa, sitä korkeampi resoluutio on. Tutkijat katsovat, että erottelukyky on 1,0 tai korkeampi edustamaan riittävää erottelua.
Mittaa kahden vierekkäisen piikin leveydet kromatogrammissa merkitsemällä missä x-akseliarvot ovat kunkin piikin kärjessä. X-akseli edustaa retentioaikaa, yleensä mitataan sekunneissa. Siten, jos huippu alkaa 15,1 sekunnista ja päättyy 18,5 sekunniin, sen leveys on (18,5 - 15,1) = 3,4 sekuntia.
Määritä retentioajat merkitsemällä aika, ts. Sijainti x-akselilla, joka vastaa piikkien maksimien sijainteja. Tämä arvo on normaalisti noin puolivälissä kahden arvon välillä, joita käytetään laskettaessa vaiheessa 1. Esimerkiksi vaiheessa 1 annetulla esimerkillä olisi maksimiarvo noin 16,8 sekunnissa.
Laske erotuskyky R kahden piikin välillä kertoimella
R = (RT1 - RT2) /,
missä RT1 ja RT2 edustavat piikkien 1 ja 2 retentioaikoja ja W1 ja W2 edustavat niiden emäksissä otettujen piikkien leveyksiä. Jatkamalla esimerkkiä vaiheista 2 ja 3, yhden piikin retentioaika on 16,8 sekuntia ja leveys 3,4 sekuntia. Jos toisen piikin retentioaika oli 21,4 sekuntia ja leveys 3,6 sekuntia, niin resoluutio olisi
R = (21,4 - 16,8) / = 4,6 / 3,5 = 1,3.