Sisältö
Kemisteillä on erilaisia menetelmiä seosten ja liuosten pitoisuuksien määrittelemiseksi. Liuokset koostuvat kahdesta komponentista: liuenneesta aineesta, joka määritelmän mukaan on pienemmässä määrin läsnä oleva komponentti; ja liuotin, joka on komponentti, jota on läsnä suurempi määrä.
Liuokset voivat käsittää kaksi nestettä: kiinteä aine liuotettuna nesteeseen; kaksi kaasua; nesteeseen liuennut kaasu; tai (harvemmin) kaksi kiinteää ainetta. Painoprosentti, joka yleensä lyhennetään paino / paino, on yksi yleisimmistä pitoisuusyksiköistä; se edustaa liuenneen aineen massaa jaettuna liuoksen massalla - joka sisältää sekä liuenneen että liuottimen massat - kerrottuna 100: lla.
Pitoisuus miljoonasosina tai ppm muistuttaa läheisesti painoprosenttia paitsi, että kerroit massasuhteen 1 000 000: lla 100: n sijasta.
ppm = (liuenneen massan ÷ liuoksen massa) x 1 000 000.
Tutkijat käyttävät yleensä ppm: tä ilmaistakseen pitoisuuden, kun painoprosentit johtaisivat hankalasti pieneen määrään. Esimerkiksi on helpompi kuvata vesiliuosta, joka sisältää 0,0012 prosenttia natriumkloridia sisältävänä 12 ppm natriumkloridia.
Määritä liuenneen aineen massa grammoina. Kirjoissa esiintyvät ongelmat ilmoittavat nämä tiedot tyypillisesti nimenomaisesti (esim. ”100 grammaa natriumkloridia liuotettuna veteen”). Muutoin tämä edustaa normaalisti punnitun liuenneen aineen määrää ennen sen lisäämistä liuottimeen.
Määritetään kokonaisliuoksen massa grammoina. Liuos sisältää määritelmältään sekä liuenneen että liuottimen. Jos tiedät liuenneen aineen ja liuoksen yksittäiset massat, voit lisätä nämä arvot saadaksesi liuoksen massan.
Syötä liuenneen aineen ja liuoksen massa seuraavaan yhtälöön:
ppm = (liuenneen massan ÷ liuoksen massa x 1 000 000.
Esimerkiksi natriumkloridin ppm liuoksessa, joka sisältää 1,5 grammaa natriumkloridia liuotettuna 1 000,0 grammaan vettä, olisi
(1,5 g ÷ (1 000,0 + 1,5 g)) x 1 000 000 = 1 500 ppm.