Sisältö
Muinainen Mesopotamia, jonka historioitsijat tunnustivat ihmiskunnan kehtoksi, oli maailman ensimmäinen perustettu sivilisaatio. Mesopotamia tarkoittaa ”kahden joen välistä maata”, ja kun ihmiskunta kasvoi ja kukoisti näiden jokien rannoilla, muinaiset ihmiset oppivat sekä vihasta että luonnollisen ympäristön hedelmistä.
Elementtien hallinta
Muinaisen Mesopotamian sivilisaation menestykset ja pilaantumiset voidaan kokonaan katsoa johtuvan ebbsistä ja sen kahden suuren joen: Tigrisin ja Eufratin virtauksesta. Elävien vesien sekä tuhoisasta että ahkerasta luonteesta tuli keskeinen Mesopotamian väestön selviytymisen kannalta. Valtion kasvu ja laajeneminen tulivat täysin riippuvaisiksi jokien hallittavasta asteittaisesta kausittaisesta tulvasta sekä ihmisen tekemistä kastelujärjestelmistä. Akkadian hallitsija Sarganin hallinnon aikana ensimmäinen varusmiesjoukko järjestettiin tarjoamaan työvoimaa tulvanhallintaprojekteihin. Hänen sääntönsä mukaan kanavia ja kanavia rakennettiin kausittaisten tulvien hyökkäysten hallitsemiseksi kääntämällä vesi ja asteittaisesti virtaus.