Sisältö
Kalanviljely on käytäntö vangittujen kalojen kasvattamiseksi kulutusta tai muuta ihmisten käyttöä varten. Se tunnetaan myös nimellä vesiviljely. Kalatilat voivat sijaita makeanveden järvissä, sisätiloissa tai suolavesisäkeissä avoimessa valtameressä. Myös simpukoita, kuten katkarapuja, viljellään. Stanfordin yliopiston mukaan kalanviljely on nyt puolet kaikesta maailman kulutuksesta käydystä kalasta. Silti prosessilla on haittoja, tautien torjunnasta ympäristövaaroihin.
tauti
Kalan pitäminen läheisyydessä lisää taudin mahdollisuuksia. Jos kala sairastuu tarttuvalla viruksella, se todennäköisesti siirtyy muille kaloille tilalla. Kalat ovat myös alttiita loisten tartunnalle. Erityisesti viljelty lohi on alttiita meritäiden puhkeamiselle, väittää British Broadcasting System (BBC). Time-lehden artikkelin mukaan Mainessa vuonna 2000 vesiviljelylaitoksen anemia puhkesi 2,5 miljoonaan kalaan.
ympäristö
Kalanviljelylaitoksilla voi olla haitallinen vaikutus paikalliseen ympäristöön. Time-lehden artikkelin "Onko kalanviljely turvallista?" Mukaan esimerkiksi antibiootit ja kemikaalit, joita käytetään kalojen käsittelyyn, voivat vuotaa ympäröivään maaperään ja vesiin. Tämä voi myrkyttää maatalousmaan. Kalanviljelylaitokset voivat myös tuottaa suuria määriä jätevettä, mikä voi vahingoittaa välittömää sijaintia. Sairaat kalat voivat poistua laitoksesta ja siirtää tilansa luonnonvaraisiin kantoihin.
Proteiinitehokkuus
Monet viljellyt kalat - kuten lohi, basso ja turska - ovat lihansyöjiä. Ne tarvitsevat suuria määriä proteiinia nopean kasvun ja energiantarpeen ylläpitämiseksi. Tämä proteiini on usein johdettu pienemmistä syöttikaloista, jotka on jauhettu pelleteiksi. Stanfordin yliopiston Woods-ympäristöinstituutin mukaan kuitenkin vie viisi kiloa kalajauhoa tuottaaksesi kilon lohen. Tämä on tehoton muuntoprosentti. Se tarkoittaa myös, että sardiinien, makrillin, sardellin ja muiden pienten kalojen luonnonvaraiset kannat ovat kohdennettuja, mikä saattaa johtaa villikantojen tuleviin kaatumisiin.
Käyttöönottokustannukset
Kalatilan perustaminen voi olla kallista, etenkin suolavedessä. Kalankasvattajien on otettava huomioon suoja-alueet, kuten avomeren vedenalaiset häkit tai suuret lampia sisämaahan. Kalarehu, henkilöstö, ylläpito, sairauksien torjunta, pakkaaminen, kuljetus ja kalojen varastointi ovat kaikki vesiviljelyhankkeisiin liittyviä kustannuksia. Kalankasvatus vaatii enemmän alkuinvestointeja kuin jotkut muut perinteiset kalastusmenetelmät.
Työntekijöiden turvallisuus
Kalanviljelyn työntekijöiden turvallisuus riippuu yksittäisistä tiloista ja kansallisista säännöksistä. Vesiviljelyyn liittyy kuitenkin riskejä. Yhdistyneen kuningaskunnan terveys- ja turvallisuusministerin mukaan työntekijät voivat esimerkiksi altistaa Weils-taudille tartunnan saaneiden rottien saastuttamasta kalanrehusta ja vedestä. Työskentely eristetyissä paikoissa veden lähellä asettaa myös ihmiset vahingossa tapahtuvan hukkumisen vaaraan.